Suomen joet ovat järvien varjoon jäänyt vesistöjen selkäranka: ne kuljettavat sulamisvedet Lapin tuntureilta ja Pohjanmaan lakeuksilta mereen. Jokien pituuksien vertailu on yllättävän kinkkistä, sillä mittaustapa ratkaisee usein koko sijoituksen.
Suomen jokien kuningas on Kemijoki: noin 550 kilometriä pitkä pääuoma ja vesistöalue, joka kattaa noin puolet Lapin maakunnasta. Joki on valjastettu tehokkaasti – vesistössä on 21 voimalaitosta, jotka tuottavat noin kolmanneksen Suomen vesivoimasta.
Kemijoen suurin sivujoki Ounasjoki on toista maata. Se virtaa noin 300 kilometriä Enontekiön Ounasjärvestä Rovaniemelle vapaana, sillä erillinen laki on suojannut sen voimalaitosrakentamiselta vuodesta 1983.
Jokien pituusvertailu on tulkintalaji. Tornionjoen pituus lasketaan Suomen tilastoissa yleensä vasta Muonionjoen yhtymäkohdasta, minkä vuoksi noin 230-kilometrinen Muonionjoki ja Tornionjoki muodostavat yhdessä pitkän rajajoen mutta jäävät listoilla Kemijoen taakse.
Toiseksi pisin on siten Iijoki, jonka pääuoma virtaa noin 370 kilometriä Kuusamon Iijärvestä Perämereen. Kirjallisuudessa Iijoki on ykkönen: Kalle Päätalon 26-osainen Iijoki-sarja teki joesta käsitteen.
Pohjanmaalla joet virtaavat tasaisen ja vähäjärvisen maan halki, mikä tekee niistä tulvaherkkiä. Kyrönjoki on 127 kilometrillään alueen pisimpiä – pidempi kuin tunnetummat Kokemäenjoki ja Vantaanjoki – ja sen kevättulvia hillitään säännöstelyllä.
Perämereen laskeva Simojoki on toisenlainen tapaus: 193 kilometriä kirkasvetistä uomaa Simojärvestä mereen. Se tunnetaan yhtenä harvoista suurista lohijoistamme, joiden pääuomaa ei ole padottu.
Etelärannikolle laskevista joista pisin on Kymijoki, 204 kilometriä. Se purkaa laajan vesistönsä vedet Suomenlahteen useana suuhaarana.
Varsinais-Suomessa Paimionjoki yltää noin 110 kilometriin, mutta vain noin 70 kilometriä siitä on varsinaista jokiuomaa – loppu on latvaosien järviketjua. Pituusluvut kertovatkin aina myös siitä, mitä uomaan on päätetty laskea mukaan.
Ei tilastoissa: sen pituus lasketaan yleensä vasta Muonionjoen yhtymäkohdasta, joten pisin on Kemijoki, noin 550 km.
Ounasjoki on suojeltu voimalaitosrakentamiselta lailla vuodesta 1983, ja esimerkiksi kirkasvetisen Simojoen pääuoma virtaa patoamattomana.
Sen vesistössä on 21 voimalaitosta, joiden osuus on noin kolmannes Suomen vesivoiman tuotannosta.
Noin 230 km. Se on Tornionjoen suurin sivujoki ja muodostaa Suomen ja Ruotsin rajaa.