Suomen historiankirjat täyttyvät usein miesten nimistä, vaikka moni käänteentekevä uudistus ja teos syntyi naisten aloitteesta ja työstä. Tässä kokoelmassa tavataan kirjailijoita, poliitikkoja, taiteilijoita ja laulajattaria, jotka muokkasivat Suomea – usein vastatuulessa.
Minna Canth kirjoitti näytelmän Työmiehen vaimo vuonna 1885, ja sen herättämä keskustelu vaikutti siihen, että miehen oikeus vaimonsa ansioihin lopulta kumottiin. Canth vaikutti erityisesti Kuopiossa, jossa hän piti kauppaa ja kokosi ympärilleen aikansa merkittävän älymystöpiirin.
Vuosikymmeniä myöhemmin toinen naiskirjailija muutti suomalaista kulttuuria yhtä pysyvästi: Tove Jansson, koulutukseltaan kuvataiteilija, loi Muumit, joista tuli Suomen käännetyin ja kansainvälisesti tunnetuin kirjallinen vientituote.
Aino Ackté nousi 1900-luvun alussa Suomen ensimmäiseksi kansainväliseksi oopperatähdeksi, joka lauloi muun muassa Metropolitan Operassa New Yorkissa. Vuonna 1911 hän oli keskeisesti perustamassa Kotimaista oopperaa, josta kasvoi myöhemmin Suomen Kansallisooppera, ja käynnisti vuotta myöhemmin Olavinlinnan oopperajuhlat – nykyisin tunnetut Savonlinnan oopperajuhlat.
Kuvataiteessa vastaavan läpimurron teki Helene Schjerfbeck, jonka vuonna 1888 maalaama Toipilas palkittiin pronssimitalilla Pariisin maailmannäyttelyssä 1889 ja on noussut yhdeksi suomalaisen taiteen rakastetuimmista teoksista.
Suomi myönsi naisille äänioikeuden vuonna 1906 – kolmantena maana maailmassa, mutta ensimmäisenä Euroopassa, ja ainoana tuolloin sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden samalla kertaa. Uudistus oli osa suurempaa eduskuntauudistusta, joka toi Suomeen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.
Seuraus näkyi heti: vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan valittiin 19 naista, maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. He edustivat sekä porvarillisia puolueita että sosiaalidemokraatteja, ja naisia oli lähes 10 prosenttia koko eduskunnasta.
Miina Sillanpää nousi torpparin ja palvelijattaren tyttärestä Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi vuonna 1926, kun hänet nimitettiin sosiaaliministeriksi Väinö Tannerin hallitukseen. Hän toimi kansanedustajana yhteensä 38 vuoden ajan – pisimpään kuin useimmat aikalaisensa, mies tai nainen.
Oma tausta näkyi hänen työssään: Sillanpää ajoi erityisesti palvelusväen, yksinhuoltajaäitien ja vanhusten oikeuksia, ja hänen aloitteestaan perustettiin muun muassa ensimmäinen ensikoti yksinäisille äideille Helsinkiin 1940-luvulla.
Tekla Hultin väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1896 ensimmäisenä suomalaisnaisena. Hän ei ollut mukana ensimmäisissä naiskansanedustajissa vuonna 1907, mutta valittiin eduskuntaan seuraavana vuonna ja toimi kansanedustajana aina vuoteen 1924 asti.
Hultin oli myös Suomen ensimmäinen vakinainen naistoimittaja ja päätoimittaja sekä naisjärjestöjen aktiivinen vaikuttaja – yhdistelmä akateemista, journalistista ja poliittista uraa, joka oli aikanaan poikkeuksellinen kenelle tahansa.
Canthin vaikutus naisten asemaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun oli niin merkittävä, että hänen syntymäpäivästään 19. maaliskuuta tuli myöhemmin virallinen liputuspäivä ja tasa-arvon päivä.
Häntä ei valittu maaliskuun 1907 vaaleissa, mutta hän tuli valituksi seuraavana vuonna 1908 ja toimi kansanedustajana vuoteen 1924 asti.
Ei aivan – Uusi-Seelanti ja Australia myönsivät äänioikeuden ennen Suomea. Suomi oli kuitenkin ensimmäinen Euroopassa ja ensimmäinen maailmassa, joka myönsi sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden samalla kertaa.
Acktén perintöä jatkavat yhä Savonlinnan oopperajuhlat, ja Schjerfbeckin Toipilas on yksi Ateneumin taidemuseon suosituimmista ja tunnetuimmista teoksista.