Muutamassa vuosikymmenessä maalaisvaltaisesta, sodista toipuvasta Suomesta tuli kaupunkilaistunut hyvinvointivaltio, jonka puhelimet löytyivät taskuista ympäri maailmaa. Matka ei ollut suoraviivainen – välissä oli syvä lama ja valtava muuttoliike.
1960-luvulla Suomi koki nopean rakennemuutoksen: maa- ja metsätaloudesta katosi vuosina 1960–1970 lähes 300 000 työpaikkaa koneellistumisen myötä. Vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui vielä maaseudulla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö asui jo kaupungeissa.
Osa muuttajista ei jäänyt Suomeen lainkaan: noin 80 prosenttia maastamuuttajista suuntasi Ruotsiin, erityisesti Tukholman seudulle, Göteborgiin ja Malmöhön, missä kasvava teollisuus tarvitsi kipeästi työvoimaa.
1970-luvulla Suomeen rakennettiin peruskoulu-uudistuksella maksuton, kaikille yhteinen koulupolku, joka korvasi aiemman kansakoulun ja oppikoulun rinnakkaisjärjestelmän. Samalla kunnille tuli velvollisuus järjestää päivähoitopaikka kaikille lapsille.
Hyvinvointivaltion rakentaminen ajoittuu laajasti vuosiin 1956–1972, ja se muutti pysyvästi suomalaisten arkea: koulutus ja terveydenhuolto tulivat kaikkien ulottuville riippumatta perheen varallisuudesta.
Ennen kansainvälistä läpimurtoa Suomi kävi läpi 1990-luvun alun poikkeuksellisen syvän laman. Työttömyys nousi alle 5 prosentista peräti 18 prosenttiin vuonna 1993, ja 450 000 työpaikkaa katosi vuosina 1991–1994. Taustalla oli idänkaupan romahdus ja markan pakkodevalvaatiot.
Laman keskellä valtiovarainministeri Iiro Viinanen ajoi Esko Ahon hallituksessa 1991–1996 läpi tiukan budjettikurin ja säästötoimet, jotka olivat aikanaan kiistanalaisia mutta joiden katsotaan myös vakauttaneen valtiontaloutta – luoden pohjan sille nousulle, joka seurasi pian perässä.
1800-luvulla perustettu kumi-, puunjalostus- ja kaapeliyhtiö Nokia muuttui 1990-luvulla globaaliksi teknologiajätiksi. Vuoteen 1998 mennessä Nokiasta tuli maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, ja se säilytti asemansa yli kymmenen vuoden ajan.
Yhtiön markkina-arvo moninkertaistui 312-kertaiseksi vuosikymmenessä, ja Nokian merkitys koko Suomen kansantaloudelle oli valtava – se teki pienestä Pohjolan maasta hetkeksi mobiiliteknologian ykkösmaan.
Suomen EU-jäsenyydestä äänestettiin kansanäänestyksessä 16.10.1994, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti liittymistä. Jäsenyys astui voimaan 1.1.1995 samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa.
Viimeinen suuri askel kansainvälistymisessä otettiin, kun eurosetelit ja -kolikot korvasivat markan 1.1.2002 – vaikka markka olikin ollut sidottuna euroon jo vuodesta 1999. Suomesta tuli ensimmäinen Pohjoismaa, joka otti euron käyttöön.
Nokia perustettiin 1800-luvulla puunjalostusyhtiöksi ja laajeni myöhemmin kumi- ja kaapeliteollisuuteen. Vasta 1990-luvulla yhtiö keskittyi täysin telekommunikaatioon ja matkapuhelimiin.
Kyllä, osittain. Idänkaupan romahdus Neuvostoliiton hajotessa oli yksi laman keskeisistä laukaisijoista, sillä se oli aiemmin muodostanut viidenneksen Suomen viennistä.
Ruotsi oli lähellä, kielimuuri oli pienempi kuin monissa muissa maissa, ja Ruotsin nopeasti kasvava teollisuus tarjosi runsaasti työpaikkoja juuri 1960–70-luvuilla.
Muun muassa maksutonta peruskoulua, kunnan järjestämää päivähoitoa ja laajenevaa sosiaaliturvaa – palveluita, jotka aiemmin riippuivat pitkälti perheen omasta varallisuudesta.