Harva rakennuskohde on ehtinyt palvella kolmea eri valtakuntaa ja päätyä lopulta maailmanperinnöksi. Suomenlinna rakennettiin torjumaan hyökkäys idästä, mutta se antautui lopulta kahdesti – ja juuri siksi se on säilynyt niin ehjänä. Tänään sama linnoitus on asuinalue, jossa lapset kävelevät kouluun 1700-luvun vallien välistä.
Suomenlinnan rakentaminen aloitettiin 1700-luvun puolivälissä tilanteessa, jossa Ruotsi oli hävinnyt Venäjälle kahdesti ja menettänyt alueita idässä. Tukholmassa ymmärrettiin, että valtakunnan itäinen puolustus oli auttamattoman heikko – tarvittiin linnoitus, joka pysäyttäisi hyökkäyksen ennen kuin se ehtisi Ruotsin puolelle.
Ratkaisuksi valittiin merilinnoitus Helsingin edustan saarille. Hanke oli aikansa suurimpia rakennusurakoita koko valtakunnassa, ja se nieli valtavasti rahaa ja työvoimaa. Osa rahoituksesta tuli jopa Ranskalta, joka halusi tukea Ruotsia vastavoimana Venäjälle.
Linnoituksen kiinnostavin piirre on se, ettei mikään aikakausi ole pyyhkinyt edellistä pois. Ruotsalaiskauden bastionit ja Kuninkaanportti ovat yhä paikallaan. Venäjän vallan aikana Kustaanmiekalle rakennettiin massiiviset hiekkavallit ja niiden päälle uudet, huomattavasti tehokkaammat tykit.
Itsenäisen Suomen aikana saarille tuli rannikkotykistöä ja toisen maailmansodan kalustoa. Lopputulos on kerroksellinen: samalla kävelyllä ohittaa 1700-luvun kivimuurin, 1800-luvun maavallin ja 1900-luvun sukellusveneen. Juuri tämä katkeamaton jatkumo teki kohteesta maailmanperinnön arvoisen.
Linnoitusta kutsuttiin aikanaan Pohjolan Gibraltariksi, mutta sotilaallisesti sen tarina on vaatimattomampi. Suomen sodassa Viapori antautui venäläisille ilman ratkaisevaa taistelua – tapahtuma, joka on jäänyt Suomen sotahistorian kiistellyimpiin.
Toinen koettelemus tuli Krimin sodan aikana, kun englantilais-ranskalainen laivasto pommitti linnoitusta. Puolustajat olivat voimattomia: ruotsalaiskaudelta periytyneet tykit eivät yksinkertaisesti kantaneet tarpeeksi kauas. Ironista kyllä, juuri se että linnoitusta ei koskaan vallattu rynnäköllä, on syy siihen että se on säilynyt näin ehjänä.
Suomenlinna oli pitkään suljettua sotilasaluetta, ja vasta 1970-luvulla vastuu siirtyi siviilihallinnolle. Nykyään linnoitusta hallinnoi, restauroi ja ylläpitää opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Suomenlinnan hoitokunta.
Maailmanperintöasema toi mukanaan sekä tunnustusta että velvoitteita: kohdetta on hoidettava niin, että sen arvot säilyvät myös tuleville sukupolville. Käytännössä se tarkoittaa jatkuvaa restaurointia, sillä meri, jää ja kävijämäärät kuluttavat vanhoja rakenteita väsymättä.
Suomenlinna ei ole jäätynyt museoksi vaan on yhä oikea asuinalue. Saarilla asuu noin kahdeksansataa ihmistä, ja siellä on koulu, päiväkoti, kirjasto ja kauppa. Lautta kulkee ympäri vuoden, myös silloin kun jää ja myrsky tekevät matkasta hankalan.
Vierailijalle tämä näkyy siinä, että osa taloista on tavallisia koteja eikä nähtävyyksiä. Kävijämäärät ovat suuria erityisesti kesällä, ja tasapainoilu matkailun ja asukkaiden arjen välillä on jatkuva kysymys – sama, joka koskee monia maailmanperintökohteita ympäri Eurooppaa.
HSL:n lautalla Kauppatorilta ympäri vuoden. Matka kestää noin viisitoista minuuttia, ja siihen kelpaa tavallinen HSL-lippu. Kesäisin liikennöi lisäksi vesibussi.
Saarille pääsy on maksutonta, vain lauttamatkasta maksetaan. Museoilla, opastuksilla ja sukellusvene Vesikolla on omat pääsymaksunsa.
Kuninkaanportti, Suuri linnanpiha ja Ehrensvärdin hauta, Kustaanmiekan vallit ja tykit sekä tunnelit. Pisintä tunnelia pääsee kulkemaan omatoimisesti – taskulamppu kannattaa ottaa mukaan.
Se on ainutlaatuinen ja autenttinen esimerkki 1700-luvun eurooppalaisesta linnoitusarkkitehtuurista. Harvinaista on erityisesti se, että kolmen eri vallan rakennusvaiheet ovat säilyneet rinnakkain.