Kalevala
Kalevala ei ole vain vanha runokirja, vaan koko kansan yhteinen mielikuvitusmaailma: tietäjiä, taikaesineitä ja traagisia kohtaloita, jotka on koottu suullisesta perinteestä yhdeksi eepokseksi.
10 kysymystä
Kalevala ei ole vain vanha runokirja, vaan koko kansan yhteinen mielikuvitusmaailma: tietäjiä, taikaesineitä ja traagisia kohtaloita, jotka on koottu suullisesta perinteestä yhdeksi eepokseksi.
Kalevalan luomismyytin mukaan maailma syntyi sotkan munasta, joka särkyi ilman impeen laskeutuneen linnun pesässä. Munan palasista muodostuivat taivas, maa, aurinko ja kuu – tyypillinen esimerkki suomalais-ugrilaisesta luomiskertomuksesta.
Keskeinen hahmo tässä ja monessa muussa tarinassa on Väinämöinen, viisas tietäjä, joka käyttää loitsuja ja laulua fyysisen voiman sijaan. Hän on läsnä jo maailman synnyssä ja mukana eepoksen tapahtumissa lähes loppuun asti.
Yksi Kalevalan koskettavimmista tarinoista on Ainon: nuori neito luvataan vaimoksi vanhalle Väinämöiselle, mutta hän ei suostu ja hukuttautuu järveen. Väinämöinen yrittää myöhemmin kalastaa hänet takaisin, mutta liian myöhään.
Ainon veli Joukahainen vannoo kostoa ja ampuu myöhemmin Väinämöistä, mikä käynnistää uuden tapahtumaketjun – esimerkki siitä, miten Kalevalan tarinat kietoutuvat toisiinsa syy-seuraussuhtein.
Sampo on Kalevalan mystisin esine: se tuo omistajalleen vaurautta, mutta sen tarkka luonne jää eepoksessa hämäräksi. Seppä Ilmarinen takoo Sammon Pohjolaan saadakseen palkkioksi Pohjolan neidon puolisokseen.
Pohjolaa hallitsee Louhi, yksi Kalevalan monipuolisimmista hahmoista: mahtava noita, joka pystyy muuttamaan muotoaan ja hallitsemaan säätä. Sammon riisto Pohjolasta on eepoksen suurimpia juonikaaria.
Elias Lönnrot kokosi Kalevalan pääosin kansanrunoudesta, mutta noin kolme prosenttia säkeistä on hänen itsensä kirjoittamia – lisätty sitomaan tarinat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Osuus on pieni, mutta toimituksellinen vaikutus oli silti merkittävä.
Kalevalan päivää vietetään Suomessa 28. helmikuuta virallisena liputuspäivänä – päivänä, jona Lönnrot merkitsi Vanhan Kalevalan käsikirjoituksen valmiiksi vuonna 1835.
Kalevala käännettiin ensimmäisenä ruotsiksi jo vuonna 1841, koska Suomen sivistyneistö oli tuolloin pääosin ruotsinkielistä. Sittemmin se on käännetty kymmenille kielille.
Eepos on inspiroinut myös kansainvälisiä kirjailijoita: tunnetuin esimerkki on J. R. R. Tolkien, jonka Silmarillionin ja Keski-Maan mytologian juuret ulottuvat osittain Kalevalaan.
Ei suoraan. Se on Lönnrotin kokoama ja osin muokkaama kokoelma suullista kansanrunoutta ja mytologiaa, ei historiankirjoitusta.
Hän on läsnä jo maailman synnyssä ja esiintyy useimmissa eepoksen keskeisissä tarinoissa tietäjänä, jonka voima perustuu sanoihin ja lauluun fyysisen voiman sijaan.
Lönnrot keräsi ne pääosin Vienan Karjalasta ja muualta itäisestä runoalueesta useilla keräysmatkoillaan 1830-luvulla.
Tolkien luki Kalevalaa nuorena ja on itse kertonut sen vaikuttaneen Silmarillionin ja Keski-Maan mytologian syntyyn.