Suomen murteet ja slangi – tunnetko sanaston?
Stadin sporasta ja bulista Savon myö-työ-hyöhön ja Peräpohjolan kläppeihin – Suomen murteet ja slangit kantavat mukanaan satojen vuosien kielihistoriaa ja ruotsalaislainoja.
10 kysymystä
Stadin sporasta ja bulista Savon myö-työ-hyöhön ja Peräpohjolan kläppeihin – Suomen murteet ja slangit kantavat mukanaan satojen vuosien kielihistoriaa ja ruotsalaislainoja.
Stadin slangin "buli" (iso) on kirjattu jo 1910-luvulla, ja se juontuu ruotsin murresanasta "bulen" (turvonut, paisunut).
Raitiovaunusta käytettiin ennen kahta slangisanaa: "spora" (ruotsin "spårvagn"-sanasta) on yhä yleisessä käytössä, kun taas "skuru" on nykyään lähes kadonnut.
Etelä-Pohjanmaan murteen tunnusomaisin piirre on kirjakielen d:n muuttuminen r:ksi: "käden" kuuluu "kären", "lähden" muuttuu muotoon "lähären".
Rauman murteessa säilyy vanha ruotsalaislaina "kambraat" (kaveri, ruotsin "kamrat"-sanasta) merenkulun historian perintönä, vaikka nuoret raumalaiset eivät enää käytä sitä aktiivisesti.
Savon murteen tunnetuin piirre on omat monikon persoonapronominit: "myö" (me), "työ" (te) ja "hyö" (he) kirjakielen muotojen sijaan.
Hämäläismurteissa kirjakielen ie-diftongi avartuu iä:ksi – "en minä tiedä" kuuluu hämäläisittäin "em mä tiä", ja "viedä" muuttuu muotoon "viärä".
Kaakkoismurteissa ja karjalan kielessä kirjakielen d katoaa kokonaan: "sydän" muuttuu muotoon "syvän" ja "pata" taipuu muotoon "paan".
Pohjois-Pohjanmaalla "vormu" (leivontavuoka) on lainattu ruotsin sanasta "form" – yksi monista alueen puhekielen ruotsalaislainoista.
Peräpohjolan ja Lapin murteessa "kläppi" tarkoittaa lasta – aidosti paikallinen sana, joka ei ole levinnyt muun Suomen yleiskieleen toisin kuin moni muu murresana.
Peräpohjolan murteille on tyypillistä myös h:n lisääminen jälkitavuihin, esimerkiksi "taloon" voi kuulua "talhoon".
Suomen murteet syntyivät vuosisatojen aikana maantieteellisen eristyneisyyden, erilaisten asutusvirtojen ja naapurikielten vaikutuksen seurauksena – ennen teitä ja rautateitä vesistöt ja pitkät välimatkat pitivät kylät kielellisesti erillään.
Kun Mikael Agricola loi 1500-luvulla ensimmäisen suomenkielisen kirjakielen, sen pohjaksi valikoitui lounaismurre eli Turun seudun puhekieli, koska Turku oli tuolloin maan hallinnollinen ja kirkollinen keskus. Vasta 1800-luvulla – etenkin Elias Lönnrotin Kalevalan myötä – kirjakieleen sulautui merkittävästi myös itämurteiden piirteitä.
Valtaosa vanhimmista Stadin slangin sanoista on lainattu ruotsista, kuten "buli" (bulen) ja "spora" (spårvagn), heijastaen Helsingin kaksikielistä historiaa.
Suomen murteet ovat kehittyneet eri suuntiin d:n kohdalla: Etelä-Pohjanmaalla d muuttuu r:ksi, kaakkoismurteissa se katoaa kokonaan, ja nämä ovat kehittyneet toisistaan riippumatta vuosisatojen aikana.
Kyllä, nämä pronominit ovat yhä elävä osa savon murretta ja yksi sen tunnistettavimmista piirteistä puhujien keskuudessa.
Mikael Agricola rakensi 1500-luvulla kirjakielen pohjan lounaismurteelle, erityisesti Turun seudun puhekielelle, koska Turku oli tuolloin maan hallinnollinen ja kirkollinen keskus. Itämurteiden piirteitä sulautui kirjakieleen merkittävästi vasta 1800-luvulla.