1880-luvulta 1900-luvun alkuun suomalainen taide koki poikkeuksellisen nousukauden. Nuoret taiteilijat opiskelivat Pariisissa, löysivät Kalevalan uudelleen ja rakensivat Tuusulanjärven rannalle oman taiteilijayhteisönsä.
Albert Edelfelt mursi jäätä suomalaiselle taiteelle kansainvälisesti: hän sai Pariisin Salongissa mitalin teoksellaan Lapsen ruumissaatto vuonna 1880, ensimmäisenä suomalaisena ikinä. Saavutus avasi ovia myös muille suomalaistaiteilijoille.
Akseli Gallen-Kallela vietti nuoruusvuosinaan pitkiä aikoja Pariisissa 1880-luvulla. Siellä hänen kiinnostuksensa Kalevalaan syveni, ja hänen tunnetuin varhaisteoksensa Aino-triptyykki valmistui Pariisissa vuonna 1889.
1890-luvun alussa Helsingin ylelliseen Hotelli Kämpiin kokoontui säännöllisesti Symposium-niminen taiteilijapiiri: mukana olivat muun muassa Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja kapellimestari Robert Kajanus.
Illat kuluivat keskustellen, musisoiden ja juoden – Sibelius muisteli myöhemmin, että illat käsittelivät enemmän taidetta kuin rahaa. Gallen-Kallela ikuisti piirin maalauksessaan Symposion vuonna 1894.
Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset (1893) kuvaa kaskenpolttoa Pohjois-Savossa ankarien katovuosien 1892–1893 keskellä. Teos herätti aikanaan keskustelua köyhän väestön oloista ja on nykyään yksi Ateneumin tunnetuimmista teoksista.
Kultakauden taiteilijat halusivat kuvata paitsi kansallisromanttisia myyttejä myös tavallisen kansan arkea ja työtä – teemat kietoutuivat yhteen ajan yhteiskunnallisen heräämisen kanssa.
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) syntyi taiteilijan oman toipumisen myötä vakavasta hermosairaudesta. Maalaus äänestettiin vuonna 2006 suomalaisten suosikkiteokseksi Ateneumissa ja tunnetaan leikkimielisesti Suomen kansallistauluna.
Simberg työsti aihetta pitkään: varhaisimmissa luonnoksissa pikkupirut kuljettivat enkeliä kottikärryillä, ja vasta myöhemmin kottikärryt muuttuivat paareiksi ja pirut totisiksi pojiksi.
Kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt asettuivat ensimmäisinä Tuusulanjärven rannalle, ja ympärille kasvoi Suomen tunnetuin taiteilijayhteisö: mukana muun muassa Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.
Pekka Halonen rakennutti oman hirsisen ateljeekotinsa Halosenniemen vuonna 1902 kalliolle, jonka hän oli löytänyt hiihtoretkellään. Halonen oli opiskellut Pariisissa myös Paul Gauguinin, myöhemmin Tahitin maalauksistaan tunnetun mestarin, oppilaana keväällä 1894.
1800-luvun lopulla Pariisi oli Euroopan taiteen keskus, jossa opiskeltiin uusimpia tyylisuuntia ja pyrittiin saamaan kansainvälistä tunnustusta esimerkiksi Salongin kautta.
Ryhmä taiteilijoita ja säveltäjiä kokoontui Hotelli Kämpissä keskustelemaan taiteesta, musisoimaan ja viettämään aikaa yhdessä – illat olivat sekä sosiaalisia että taiteellisesti inspiroivia.
Aikakausi liittyi vahvasti kansallisromantiikkaan ja suomalaisen identiteetin rakentamiseen Venäjän keisarikunnan alaisuudessa, ja Kalevala tarjosi taiteilijoille kansallisen tarustomateriaalin.
Kyllä, se on nykyään yleisölle avoin museo Tuusulanjärven rannalla ja kertoo Pekka Halosen perheen elämästä ja kultakauden taiteilijayhteisöstä.