Suomalaisen taiteen kultakausi tuotti teoksia, jotka ovat juurtuneet syvälle kansalliseen mielikuvitukseen. Suru, luonto ja henkinen herääminen toistuvat teemoina teoksissa, jotka riippuvat yhä samoissa museoseinillä sata vuotta myöhemmin.
Akseli Gallen-Kallela teki Kalevalan hahmoista ja tarinoista visuaalisen kansallisomaisuuden. Lemminkäisen äiti (1897) kuvaa surevaa äitiä, joka odottaa ihmettä poikansa herättämiseksi henkiin – malli teokseen oli taiteilijan oma äiti.
Sammon puolustus (1896) puolestaan vangitsee Kalevalan dramaattisimman taistelukohtauksen, jossa sankarit puolustavat ryöstämäänsä taikaesinettä merellä käydyssä kamppailussa.
Albert Edelfeltin Kaukolan harju auringonlaskun aikaan (1889–1890) syntyi hetkestä, jolloin taiteilija istui vaimonsa kanssa harjulla juhannuksena. Maisema on yksi suomalaisten rakastetuimmista.
Väinö Blomstedtin Auringonlasku (1898) vie ajatuksen pidemmälle: teos on niin sanottu mielenmaisema, jossa taiteilijan sisäinen tunnetila ja ulkoinen luonnonkuvaus sulautuvat yhteen japanilaisesta taiteesta ammennettujen vaikutteiden kera.
Helene Schjerfbeckin Toipilas (1888) ja Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) käsittelevät molemmat toipumista – Schjerfbeck maalasi teoksensa Englannin St. Ivesissä, Simberg oman vakavan sairautensa jälkeen.
Magnus Enckellin Herääminen (1894) vei symbolismin oman suuntansa: teos kuvaa henkistä havahtumista alastoman nuorukaisen hahmossa, kaukana kansallisromanttisesta Kalevala-taiteesta.
Kaikki kultakauden taide ei ollut myyttistä tai symbolista. Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset (1893) kuvaa kaskenpolttoa katovuosien keskellä ja nosti esiin köyhän kansan raskaan arjen.
Malli teoksen etualan piikatytölle oli oikea palvelustyttö, Johanna Kokkonen – Järnefelt kuvasi hänet todellisuutta rähjäisempänä korostaakseen työn raskautta.
Suuri osa näistä teoksista on nähtävillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä, joka rakennettiin alun perin 1800-luvun lopulla juuri kotimaisen taiteen kokoelmia varten.
Vuonna 2006 Ateneum järjesti yleisöäänestyksen suomalaisten suosikkiteoksesta – Haavoittunut enkeli voitti, ja Toipilas sijoittui toiseksi.
Aikakausi liittyi vahvasti kansallisromantiikkaan ja suomalaisen identiteetin rakentamiseen, ja Kalevala tarjosi taiteilijoille yhteisen kansallisen tarustomateriaalin.
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli voitti äänestyksen, ja Helene Schjerfbeckin Toipilas sijoittui toiseksi.
Ei, osa keskittyi kansallisromanttisiin Kalevala-aiheisiin, osa maisemaan, osa symbolismiin ja sisäiseen kokemukseen, ja osa kansan arjen kuvaukseen – kirjo oli laaja.
Teos kuvasi realistisesti köyhän väestön raskasta työtä katovuosien keskellä, mikä nosti esiin yhteiskunnallisia epäkohtia taiteen keinoin.