Tunnetko suomalaiset kirjailijat?
Teosten takana on aina ihminen – ja suomalaisten suurkirjailijoiden elämäntarinat ovat usein yhtä kiinnostavia kuin heidän kirjoittamansa kirjat. Köyhyyttä, sivutoimia ja yllättäviä käänteitä riittää.
Teosten takana on aina ihminen – ja suomalaisten suurkirjailijoiden elämäntarinat ovat usein yhtä kiinnostavia kuin heidän kirjoittamansa kirjat. Köyhyyttä, sivutoimia ja yllättäviä käänteitä riittää.
Aleksis Kivi eli suurimman osan elämästään köyhyydessä eikä pystynyt elättämään itseään kirjoittamisella. Elämän loppuvaiheessa mielenterveys järkkyi, ja hänet lähetettiin vuonna 1871 Lapinlahden mielisairaalaan.
Kivi kuoli vain 38-vuotiaana uudenvuodenaattona 1872. Vasta kuolemansa jälkeen hänestä tuli kansalliskirjailija, ja hänen syntymäpäivästään 10. lokakuuta tuli suomalaisen kirjallisuuden päivä.
Moni suomalainen suurkirjailija ei elänyt pelkästään kirjoittamisella. Elias Lönnrot toimi piirilääkärinä Kajaanissa ja teki runonkeruumatkansa lääkärintyön ohessa – yli 15 000 kilometriä jalan, soutaen ja hiihtäen.
Väinö Linna puolestaan teki raskasta ruumiillista työtä maa- ja metsätöissä sekä Tampereen Finlaysonin tehtailla ennen kuin Tuntemattoman sotilaan menestys mahdollisti hänelle päätoimisen kirjailijan uran.
1800-luvun kirjailijat eivät vain kirjoittaneet suomeksi – he loivat suomen kirjakieltä samalla. Elias Lönnrot kehitti satoja nykyään arkipäiväisiä sanoja, kuten kirjallisuus, sivistys, itsenäinen ja tasavalta.
Zacharias Topelius puolestaan rakensi suomalaista kansallistunnetta Maamme kirjallaan, joka yhdisti historiaa, maantiedettä ja tarinoita – ja jota luettiin kouluissa sukupolvien ajan.
Eino Leino oli poikkeuksellisen tuottelias jo parikymppisenä: hän kirjoitti tunnetuimpia filosofisia runojaan hyvin nuorena ja julkaisi ensimmäisen Helkavirsiä-kokoelmansa 25-vuotiaana vuonna 1903.
Myöhemmällä iällä Leinon usko yhtenäiseen kansakuntaan järkkyi sisällissodan jälkeen, ja hän kärsi taloudellisista vaikeuksista tuotteliaisuudestaan huolimatta.
Sofi Oksasen Puhdistus (2008) teki kansainvälistä läpimurtoa ja voitti sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon ensimmäisenä teoksena ikinä. Se pohjautui alun perin Oksasen omaan näytelmään vuodelta 2007.
Arto Paasilinna puolestaan toi suomalaisen huumorin maailmalle: Jäniksen vuosi (1975) on käännetty yli 40 kielelle ja myyty yli 8 miljoonaa kappaletta – yksi harvoista suomalaisromaaneista kansainvälisillä klassikkolistoilla.
Hänen aikalaiskritiikkinsä oli osin tyrmäävää, ja teosten arvo tunnistettiin laajemmin vasta myöhemmin. Nykyään hänen syntymäpäiväänsä juhlitaan suomalaisen kirjallisuuden päivänä.
Piirilääkärin toimi antoi hänelle säännöllisen toimeentulon, jonka turvin hän rahoitti pitkät runonkeruumatkansa Karjalaan ja muualle Suomeen.
Ei, sillä palkinto perustettiin vasta 1984. Esimerkiksi Aleksis Kivi ja monet muut 1800-luvun klassikot kuolivat kauan ennen palkinnon syntyä.
Romaani Jäniksen vuosi (1975), joka on käännetty yli 40 kielelle ja myynyt yli 8 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.